Back علم التاريخ عند المسلمين Arabic İslam tarixçiliyinin təşəkkül prosesi Azerbaijani ইসলামের প্রাথমিক ইতিহাস Bengali/Bangla Islamische Geschichtsschreibung German Historiography of early Islam English تاریخنگاری صدر اسلام Persian Oorsprong van de islam Dutch Historiografia arabska Polish Historiografija ranog islama Serbo-Croatian Erken İslam Tarihçiliği Turkish
Islamilainen historiankirjoitus tarkoittaa islaminuskoon kuuluvaa islamin varhaisvaiheiden kuvausta tietämättömyyden ajasta ennen islamia suunnilleen 800-luvun alkuun. Vaiheet sisältävät Muhammedin elämäkerran, umaijadikalifaatin ajan, abbasidien vallankumouksen ja abbasidien ajan ensimmäiset vuosikymmenet. Islamin varhaisvaiheet kirjattiin muistiin 700-luvun lopulta alkaen 900-luvun alkuun mennessä, vaikka jotkut teokset on ilmeisesti kirjoitettu tai ainakin täydennetty vasta 1200-luvulla. Se muodostaa islamin "pyhän historian", joka on osa itse uskontoa ja sellaisena arvostelun ja tieteellisen tutkimuksen yläpuolella. Näihin teksteihin viitataan tavallisesti ilmaisulla "islamilainen perimätieto", sillä niiden tärkeimpänä lähteenä olivat suusta suuhun kiertäneet kertomukset.
Islamin historian islamilaiset kirjalliset lähteet ovat peräisin 100–150 vuotta myöhemmältä ajalta kuin itse tapahtumat, joista ne pyrkivät kertomaan. Suulliseen tarinaperinteelle tyypilliset piirteet näkyvät kirjoituksissa, jotka ovat enimmäkseen katkelmallisia, epäjatkuvia, tarinallisia ja ristiriitaisia. Niiden ajatellaan käyneen läpi useita toimituksellisia kierroksia, joilla kaikilla on ollut omat tavoitteensa. Kirjoituksissa esiintyy kirjallisia klišeitä (topoi) ja abstraktia, tyyliteltyä muotoilua.[1] Säilyneet käsikirjoitukset ovat usein alkuperäisiä paljon myöhempiä, mikä on voinut vaikuttaa niiden sisältöön. Al-Tabarin kirjojen tyyli ei vastaa hänen ilmoitetun elinaikansa eli 900-luvun arabiaa, minkä takia on arveltu, että tekstit olisi voitu ainakin osin kirjoittaa ja vähintään viimeistellä vasta 1100- ja 1200-luvuilla.[2]
Historiateosten myöhäisyyden takia niiden sisältöön on länsimaissa 1800-luvulta lähtien alettu suhtautua skeptisesti. Vaikka vähemmistö tutkijoista pitää Muhammedia epähistoriallisena henkilönä, vallitseva käsitys on, että islamilaisen historiankirjoituksen monituhatsivuiset teokset sisältävät vain muutamia varmoja tosiseikkoja.[3] Islamin valloitussotien kuvaukset ovat stereotyyppisiä ja seuraavat kirjallisia konventioita. Ne sisältävät runsaasti keskustelua, mutta itse taistelut kuitataan yleensä lyhyesti ja usein Vanhan Testamentin taistelukuvauksia seuraten.[3]
Varhaisimmat islamilaiset historiateokset, kuten al-Zuhrin (k. 742) tuotanto on kadonnut, ja siihen viitataan myöhemmissä teoksissa, joka toisaalta ovat säilyneet vasta 1100- tai 1200-luvun kopioina.[4] Sama koskee myöhempiä kirjoittajia, kuten al-Tabaria, jonka 900-luvun alussa kirjoittamat historiikit ovat myös peräisin kopioina vasta näiltä vuosisadoilta.